Uuden edessä!

Kesä on taas vaihtumassa syksyyn. On aika kääntää uusi lehti, aika suunnata kohti uuden lukuvuoden mukanaan tuomia haasteita. Uudet seikkailut odottavat!

Uuden ajanjakson alussa on syytä olla avoimin mielin ja avoimin käsin. Avoimin mielin, sillä et tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Avoimin käsin, sillä et voi saavuttaa uutta, jos et samalla irrota otettasi vanhasta.

Luopuminen on vaikeaa, mutta maailmassa on aika vähän sellaista, millä on merkitystä. Toisaalta sillä vähällä millä on, on sitten merkitystä senkin edestä. Esimerkiksi sinulla. Sinun syntymäsi ja kuolemasi väliin mahtuu oikeastaan vain kaksi asiaa: teet juttuja ja rakastat. Sinä olet täällä, koska sinua on rakastettu. Sinä olet täällä, jotta sinä rakastaisit.

Elämä on seikkailu. Vain olemalla tosissasi sillä on merkitystä. Jos olet tosissasi, mieti mitä haluat elämässäsi tehdä. Mikä on tärkeintä, mitä voit tehdä ja miksi et tee juuri sitä… juuri tänään?

Rauhaa!

Tänä vuonna nuoren kirkon vuositeema on Rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä teille annan”. Tässä ei ole kysymys tunnelmasta, vaan paljon enemmästä. Aikoinaan tein töitä nuorten kanssa joilla oli erityisiä vaikeuksia. Kerrankin meidän toimistoon tuli nuori nainen joka oli ihan tolaltaan. Hän oli hermostunut, itkuinen ja pelokas. Yritin jutella ja lohduttaa, mutta en saanut häneen juuri minkäänlaista kontaktia. Hän vaikeroi ja oli tuskainen. Meillä oli siellä vapaaehtoinen lääkäri, jonka kanssa juttelin ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Hän kävi apteekista hakemassa rauhoittavia tabletteja, jotka sitten anoimme hänelle. Hetken päästä hän istui varsin rauhallisena sohvalla ja sanoi: ”Nyt minä olen rauhallisempi ja en ole ihan niin kireä enää. Mutta minun tuskani sisälläni on aivan yhtä suuri kuin äsken. Se ei lähde pois näillä lääkkeillä”. Oli oikeastaan aika karmivaa katsoa tätä nuorta naista tietäen hänen olevan tuskissa, joilla ei nyt ollut näkyvää muotoa. Hän oli käytökseltään rauhallinen, mutta sydämessään rauhaton. Jeesuksen lupaama rauha ei ole ulkoista käyttäytymistä, se on sisäistä lepoa ja varmuutta.

Ajattele rotusortoa vastaan taistellutta Martin Luther Kingiä tai hänen seuraajiaan. Hehän olivat kansanvillitsijöitä ja pahennuksenaiheuttajia. Silti he toimivat sisäisestä varmuudesta, rauhasta käsin. Jeesuksen lupaama rauha ei ole ulkonaista käyttäytymistä, muottiin ahtautumista, sellaiseen kuosiin pukeutumista, mihin ei mahdu. Jeesuksen rauha ei ole sitä että kiltisti toteutetaan kodin, kulttuurin, median tai yleisen mielipiteen normit. Se on sitä, että minä tiedän, kenen käsissä elämäni on. Ja minä tiedän, kuka on minun pelastajani ja armahtajani. Sisäisestä rauhasta käsin voin lähteä levittämään rauhan sanomaa lähipiiriini ja sinne missä ikinä liikunkin.

Elämämme pienet hetket

Eräs intialainen satu kertoo prinsessasta, jolle annetiin lupa kulkea kellon läpi poimiakseen tähkäpäitä. Sopimukseen sisällytettiin myös lupaus, että kaikki hänen poimimansa tähkät muuttuisivat jalokiviksi. Mutta hän saa kulkea pellon poikki ainoastaan yhden kerran.

Prinsessa lähti kulkemaan pellon poikki. Hänen mielestään ensimmäiset tähkät olivat liian pieniä ja jätti ne poimimatta. Hän tuli keskelle peltoa ja totesi etteivät tähkät olleet sielläkään tarpeeksi suuria. Hän haaveili isoista upeista jalokivistä. Niin hän jatkoi valikoimista ja hyljeksimistä, kunnes oli kulkenut viljapellon laidasta laitaan. Silloin hänelle tuli hätä ja hän yritti tempaista muutaman tähkäpään, mutta liian myöhään. Hän jäi ilman timantteja.

Nyt meilläkin on vaihtunut uusi vuosi ja toivottavasti meillä on monta vuotta edessäpäin. Me vaellamme vain kerran elämämme matkan. Monen nuoren mielestä elämä on pitkä, mutta se hurahtaa ohi nopeasti. hetki sitten oltiin eskarissa, nyt koulunkäyntikin lähestyy loppua ja edessä on monia valintoja. Juuri näihin tuokioihin kätkeytyvät elämämme monet tehtävät, tapahtumat, rakastumiset, hylkäämiset, voitot, tappiot, ilot, surut, onnistumiset ja epäonnistumiset.

Suuria tekoja ja kuuta taivaalta tavoitellessamme moni hyljeksii pienten tehtävien suorittamista. Suurta tavoitellessa, pienet kokemukset jäävät huomaamatta. Kohta nuoruus hurahtaa ohi ja sen jälkeen aika meneekin nopeasti. Eläkäämme tätä päivää ja nauttikaamme tästä hetkestä, näistä kavereista ja koulupäivistä. Aika mennyt ei koskaan palaa, lauletaan eräässä laulussa.

Raamattu sanoo, että mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Pienet teot, ystävälliset sanat, kaverin auttaminen tai huomioon ottaminen on se mihin sinut on kutsuttu. Esimerkiksi jospa viettäisin pienen hetken Taivaallisen Isän seurassa rukoillen. Ne ovat niitä pieniä asioita, joista huomaamme ajan päättyessä omistavamme sylillisen jalokiviä. Nauti tänä vuonna elämän pienistä asioista, niin kaikki on mielekkäämpää ja antoisampaa tänäkin vuonna.

Minä, mä ja meitsi

Nyt on trendikästä olla oma itsensä. Ihmistä rohkaistaan toteuttamaan itseään ja kehittämään persoonallisuuttaan, tulemaan kauniimmaksi ja paremmaksi.

Tässäkään asiassa kristinusko ei ole muodikas. Jeesus ei kehota sinua etsimään itseäsi, vaan seuraamaan häntä: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Jeesuksen seurassa saat olla juuri se, joka olet. Maailma taas palkitsee roolin vetämisestä. Näyttelijät saavat arvostusta ja ihailua siitä, mitä he teeskentelevät olevansa valkokankaalla, eivätkä siitä, mitä he todella ovat. Älä sinä teeskentele. Ole aito silläkin uhalla, ettet saa arvostusta ja ihailua. Uskalla olla se, joksi sinut luotiin – Jumalan kuva.

Niinäkin hetkinä, kun et jaksa uskoa itseesi, Jumala uskoo sinuun. Silloinkin, kun sinusta tuntuu, ettet jaksa enää, Hän kantaa sinua. Kun sinä haluat luovuttaa, Hän ei luovuta. Jumala on luvannut rakastaa sinua elämäsi jokaisena päivänä, eikä Hän koskaan hylkää sinua. Milloinkaan. Ikinä.

Paasto

Pääsiäistä edeltää paaston aika. Silloin on kristikunnassa perinteisesti pidättäydytty ruuasta ja valmistauduttu tärkeään juhlaan. Paasto on nykyisin tuunattuna trendikästä, niinpä pääsiäisen alla paastotaan ruuan sijasta jostain ylellisyydestä tai tavasta. Yksi keskeyttää paaston ajaksi lihansyönnin, toinen autoilun ja kolmas television katselun. Joku pitää paastoa Facebookista, joku ei juo kahvia.

Tämän päivän paasto tuntuu tekopyhältä hurskastelulta. Paaston pitäisi olla Herran mielen mukainen päivä – sellainen, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat olivat oikeilla jäljillä arvostellessaan paastoa toimintana, jolla ei voinut saavuttaa pelastusta.

Jesajan kirja paljastaa karusti sen, minkälainen paasto on Jumalan mieleen: ”Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? – – Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:5–7)

Kovin tuntuu länsimainen paasto erilaiselta kuin se, mitä Jumala ihmiseltä haluaa. Minkälaiseen paastoon sinä olisit valmis?

Täydellistä

Täydellisyyttä ei kuulemma ole olemassa. Täydellisyys ei muka ole ihmisen saavutettavissa, eikä sitä tavoitteleva koskaan voi saavuttaa haluamaansa. Höpö höpö. Miksi tavoittelisit jotain, joka sinulla jo on? Kaikki Jumalan luoma on täydellistä, etkä sinä ole poikkeus.

Kun haluat nähdä jotain kaunista, katso peiliin. Siitä näet sen, mille tämä maailma kumartaa ja mitä se ihailee. Sinussa on kaikki se kauneus ja rohkeus, mikä unelmiesi toteuttamiseen tarvitaan.

Kun tahdot nähdä jotain täydellistä, katso peiliin aamuseitsemältä. Siitä näet sen, minkä Jumala näkee ja mitä Hän rakastaa. Ei merkkivaatteita, ei meikkiä. Ei imagoa eikä esittämistä. Vain rehellisyyttä. Vain sinä.

Jumala ei rakasta kauneuttasi, rohkeuttasi tai saavutuksiasi. Jumala rakastaa sinua. Hän näkee sinut sellaisena kuin todella olet. Ja Hänen silmissään sinä olet täydellinen.