Tänä vuonna nuoren kirkon vuositeema on Rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä teille annan”. Tässä ei ole kysymys tunnelmasta, vaan paljon enemmästä. Aikoinaan tein töitä nuorten kanssa joilla oli erityisiä vaikeuksia. Kerrankin meidän toimistoon tuli nuori nainen joka oli ihan tolaltaan. Hän oli hermostunut, itkuinen ja pelokas. Yritin jutella ja lohduttaa, mutta en saanut häneen juuri minkäänlaista kontaktia. Hän vaikeroi ja oli tuskainen. Meillä oli siellä vapaaehtoinen lääkäri, jonka kanssa juttelin ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Hän kävi apteekista hakemassa rauhoittavia tabletteja, jotka sitten anoimme hänelle. Hetken päästä hän istui varsin rauhallisena sohvalla ja sanoi: ”Nyt minä olen rauhallisempi ja en ole ihan niin kireä enää. Mutta minun tuskani sisälläni on aivan yhtä suuri kuin äsken. Se ei lähde pois näillä lääkkeillä”. Oli oikeastaan aika karmivaa katsoa tätä nuorta naista tietäen hänen olevan tuskissa, joilla ei nyt ollut näkyvää muotoa. Hän oli käytökseltään rauhallinen, mutta sydämessään rauhaton. Jeesuksen lupaama rauha ei ole ulkoista käyttäytymistä, se on sisäistä lepoa ja varmuutta.

Ajattele rotusortoa vastaan taistellutta Martin Luther Kingiä tai hänen seuraajiaan. Hehän olivat kansanvillitsijöitä ja pahennuksenaiheuttajia. Silti he toimivat sisäisestä varmuudesta, rauhasta käsin. Jeesuksen lupaama rauha ei ole ulkonaista käyttäytymistä, muottiin ahtautumista, sellaiseen kuosiin pukeutumista, mihin ei mahdu. Jeesuksen rauha ei ole sitä että kiltisti toteutetaan kodin, kulttuurin, median tai yleisen mielipiteen normit. Se on sitä, että minä tiedän, kenen käsissä elämäni on. Ja minä tiedän, kuka on minun pelastajani ja armahtajani. Sisäisestä rauhasta käsin voin lähteä levittämään rauhan sanomaa lähipiiriini ja sinne missä ikinä liikunkin.

Eräs intialainen satu kertoo prinsessasta, jolle annetiin lupa kulkea kellon läpi poimiakseen tähkäpäitä. Sopimukseen sisällytettiin myös lupaus, että kaikki hänen poimimansa tähkät muuttuisivat jalokiviksi. Mutta hän saa kulkea pellon poikki ainoastaan yhden kerran.

Prinsessa lähti kulkemaan pellon poikki. Hänen mielestään ensimmäiset tähkät olivat liian pieniä ja jätti ne poimimatta. Hän tuli keskelle peltoa ja totesi etteivät tähkät olleet sielläkään tarpeeksi suuria. Hän haaveili isoista upeista jalokivistä. Niin hän jatkoi valikoimista ja hyljeksimistä, kunnes oli kulkenut viljapellon laidasta laitaan. Silloin hänelle tuli hätä ja hän yritti tempaista muutaman tähkäpään, mutta liian myöhään. Hän jäi ilman timantteja.

Nyt meilläkin on vaihtunut uusi vuosi ja toivottavasti meillä on monta vuotta edessäpäin. Me vaellamme vain kerran elämämme matkan. Monen nuoren mielestä elämä on pitkä, mutta se hurahtaa ohi nopeasti. hetki sitten oltiin eskarissa, nyt koulunkäyntikin lähestyy loppua ja edessä on monia valintoja. Juuri näihin tuokioihin kätkeytyvät elämämme monet tehtävät, tapahtumat, rakastumiset, hylkäämiset, voitot, tappiot, ilot, surut, onnistumiset ja epäonnistumiset.

Suuria tekoja ja kuuta taivaalta tavoitellessamme moni hyljeksii pienten tehtävien suorittamista. Suurta tavoitellessa, pienet kokemukset jäävät huomaamatta. Kohta nuoruus hurahtaa ohi ja sen jälkeen aika meneekin nopeasti. Eläkäämme tätä päivää ja nauttikaamme tästä hetkestä, näistä kavereista ja koulupäivistä. Aika mennyt ei koskaan palaa, lauletaan eräässä laulussa.

Raamattu sanoo, että mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Pienet teot, ystävälliset sanat, kaverin auttaminen tai huomioon ottaminen on se mihin sinut on kutsuttu. Esimerkiksi jospa viettäisin pienen hetken Taivaallisen Isän seurassa rukoillen. Ne ovat niitä pieniä asioita, joista huomaamme ajan päättyessä omistavamme sylillisen jalokiviä. Nauti tänä vuonna elämän pienistä asioista, niin kaikki on mielekkäämpää ja antoisampaa tänäkin vuonna.