Elämämme pienet hetket

Eräs intialainen satu kertoo prinsessasta, jolle annetiin lupa kulkea kellon läpi poimiakseen tähkäpäitä. Sopimukseen sisällytettiin myös lupaus, että kaikki hänen poimimansa tähkät muuttuisivat jalokiviksi. Mutta hän saa kulkea pellon poikki ainoastaan yhden kerran.

Prinsessa lähti kulkemaan pellon poikki. Hänen mielestään ensimmäiset tähkät olivat liian pieniä ja jätti ne poimimatta. Hän tuli keskelle peltoa ja totesi etteivät tähkät olleet sielläkään tarpeeksi suuria. Hän haaveili isoista upeista jalokivistä. Niin hän jatkoi valikoimista ja hyljeksimistä, kunnes oli kulkenut viljapellon laidasta laitaan. Silloin hänelle tuli hätä ja hän yritti tempaista muutaman tähkäpään, mutta liian myöhään. Hän jäi ilman timantteja.

Nyt meilläkin on vaihtunut uusi vuosi ja toivottavasti meillä on monta vuotta edessäpäin. Me vaellamme vain kerran elämämme matkan. Monen nuoren mielestä elämä on pitkä, mutta se hurahtaa ohi nopeasti. hetki sitten oltiin eskarissa, nyt koulunkäyntikin lähestyy loppua ja edessä on monia valintoja. Juuri näihin tuokioihin kätkeytyvät elämämme monet tehtävät, tapahtumat, rakastumiset, hylkäämiset, voitot, tappiot, ilot, surut, onnistumiset ja epäonnistumiset.

Suuria tekoja ja kuuta taivaalta tavoitellessamme moni hyljeksii pienten tehtävien suorittamista. Suurta tavoitellessa, pienet kokemukset jäävät huomaamatta. Kohta nuoruus hurahtaa ohi ja sen jälkeen aika meneekin nopeasti. Eläkäämme tätä päivää ja nauttikaamme tästä hetkestä, näistä kavereista ja koulupäivistä. Aika mennyt ei koskaan palaa, lauletaan eräässä laulussa.

Raamattu sanoo, että mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Pienet teot, ystävälliset sanat, kaverin auttaminen tai huomioon ottaminen on se mihin sinut on kutsuttu. Esimerkiksi jospa viettäisin pienen hetken Taivaallisen Isän seurassa rukoillen. Ne ovat niitä pieniä asioita, joista huomaamme ajan päättyessä omistavamme sylillisen jalokiviä. Nauti tänä vuonna elämän pienistä asioista, niin kaikki on mielekkäämpää ja antoisampaa tänäkin vuonna.

Minä, mä ja meitsi

Nyt on trendikästä olla oma itsensä. Ihmistä rohkaistaan toteuttamaan itseään ja kehittämään persoonallisuuttaan, tulemaan kauniimmaksi ja paremmaksi.

Tässäkään asiassa kristinusko ei ole muodikas. Jeesus ei kehota sinua etsimään itseäsi, vaan seuraamaan häntä: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Jeesuksen seurassa saat olla juuri se, joka olet. Maailma taas palkitsee roolin vetämisestä. Näyttelijät saavat arvostusta ja ihailua siitä, mitä he teeskentelevät olevansa valkokankaalla, eivätkä siitä, mitä he todella ovat. Älä sinä teeskentele. Ole aito silläkin uhalla, ettet saa arvostusta ja ihailua. Uskalla olla se, joksi sinut luotiin – Jumalan kuva.

Niinäkin hetkinä, kun et jaksa uskoa itseesi, Jumala uskoo sinuun. Silloinkin, kun sinusta tuntuu, ettet jaksa enää, Hän kantaa sinua. Kun sinä haluat luovuttaa, Hän ei luovuta. Jumala on luvannut rakastaa sinua elämäsi jokaisena päivänä, eikä Hän koskaan hylkää sinua. Milloinkaan. Ikinä.

Paasto

Pääsiäistä edeltää paaston aika. Silloin on kristikunnassa perinteisesti pidättäydytty ruuasta ja valmistauduttu tärkeään juhlaan. Paasto on nykyisin tuunattuna trendikästä, niinpä pääsiäisen alla paastotaan ruuan sijasta jostain ylellisyydestä tai tavasta. Yksi keskeyttää paaston ajaksi lihansyönnin, toinen autoilun ja kolmas television katselun. Joku pitää paastoa Facebookista, joku ei juo kahvia.

Tämän päivän paasto tuntuu tekopyhältä hurskastelulta. Paaston pitäisi olla Herran mielen mukainen päivä – sellainen, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat olivat oikeilla jäljillä arvostellessaan paastoa toimintana, jolla ei voinut saavuttaa pelastusta.

Jesajan kirja paljastaa karusti sen, minkälainen paasto on Jumalan mieleen: ”Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? – – Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:5–7)

Kovin tuntuu länsimainen paasto erilaiselta kuin se, mitä Jumala ihmiseltä haluaa. Minkälaiseen paastoon sinä olisit valmis?